siimatukka, konkkanokka, hörökorva, kyrmyniska

monien vuodatettujen kyynelten jälkeen tämä on tässä - kaunis minä, tai ★★ eli mun blogini. kaunis minä on happoradion uusimman nimi, mutta egolleni sopiva nimitys, ja joku epävirallisempi nimi tälle, mitä olet lukemassa.

jonkinlaisen esittelyn mä voisin itsestäni ja blogistani kirjoittaa, jotta tässä touhussa päästään eteenpäin.

eli mä olen sanna, espoosta. olen hieman päälle 5475 päivää vanha ja jokainen voi itse muuttaa päivät vuosiksi, jos sen kokee tarpeelliseksi. oon alottanut bloggaamisen jo varmasti yli kymmenisen kertaa, mutta parhaimmillaan olen päässyt vain ensimmäisen entryn kimppuun, jonka jälkeen sisäinen laiskuuteni on saanut yliotteen ja koko touhu on jäänyt kesken. aion kuitenkin lähteä raakaan ja erittäin veriseen sotaan laiskuutta vastaan ja ylläpitää tätä blogia.

mistä tämä sitten kertoo ? musta itestäni, ja enintään jossain sivulauseessa saatan mainita jonkun toisenkin - noin niinkun karkeesti sanottuna. ehkä tää on sellainen lifestyle blogi, jonne en kirjoita niin syvällisiä angsteja kuin livejournaliin. ja koska mä en halua sotkea lj'tä joka päivä erilaisilla kuvamerkinnöillä, tulee tämä olemaan niitä täynnä.

blogin sisällöstä takaisin minuun minuun minuun minuun !

mä olen oikeasti hirveän kiva ja hauska ihminen, jos mun kanssa tulee toimeen. jos ei halua tai osaa ymmärtää alituista vittuilua ja sarkasmia eikä ole vahingoniloisen huumorin ystävä, meidän kemiat ei kohtaa eikä me tulla toimeen. mutta silloin kun me ollaan ystäviä, olen kovinkin hyvää seuraa [ = parasta ] ja kaikilla on kivaa.

hirveän vaikeita tälläset luonne-jutut, joten .. mä olen luotettava, huumorintajuinen, sarkastinen, mielipiteitä täynnä, elitisti, hauska, kusipäinen, vahingoniloinen ja yritän tulla ihmisten kanssa toimeen toisinaan huonolla menestyksellä.

on jotenkin semisti teiniangstista sanoa näin, mutta musiikki on mulle tärkeimpiä asioita maailmassa. se on mulle synonyymi sanalle "eskapismi" ja jokapäiväinen asia ja niin kauhean tärkeä asia. mä rakastan sitä, ja musiikki rakastaa samalla mitalla takaisin.

all-time-fav bändejä on dir en grey, marilyn manson, stam1na, him, sixx: a.m. ja apulanta. niiden lisäksi mä kuuntelen kirjaimellisesti kaikkea, joista mainitsemisen arvoisia on björk, coldplay, placebo, the cranberries, garbage, britney spears, madonna, hanoi rocks, the 69 eyes ja children of bodom. last fm on kaveri, vaikka siellä näkyykin vain murto-osa kaikesta.

jotta mä en ihan valehtelisi laajasta musiikkimaustani; mä inhoan ac/dc'tä lähes koko sydämeni kyllyydestä. se on ainoa bändi, jolta mä en ole kuullut yhtäkään hyväksi luokiteltavaa biisiä ja jota mä en vain siedä.

mitä mä sitten saan musiikista irti, miksi se on niin tärkeää. lyriikat on yksi isoimmista asioista. sen lyriikoiden osuuden ja tärkeyden voi ehkä tiivistää siihen, kun luin sixx: a.m.'n the heroin diaries levyn kansilehtistä ja girl with golden eyesin kohdalla oli pakko luovuttaa ja tirauttaa muutamat kyyneleet, kun huomasi niin monen lauseen olevan kuin omasta elämästä.

toisekseen, on mulla musiikki kulkenut aina mukana ja niin moni bändi ja biisi on niin täynnä muistoja, jotka - jos ei muuten - pysyvät elossa vain niiden kappaleiden mukana.

JA koska mä en jaksa enää kirjoittaa, loppuu tämä merkintä tähän.