nobody on the road, nobody on the beach

mä olen tällä hetkellä jossain ihmeellisessä nostalgia- ja muistohuuruissa ja taustalla hakkaa the atariksen boys of summer jonka alkuperäinen versio by don henley on vuoden 2007 ankkarockin official .... the biisi. se oli tosiaan se ankkarock, jolloin korson puistolavalle viides päivä elokuuta nousi dir en grey ja voin sanoa, että sitä fiilistä mikä silloin oli, taidetaan kutsua onnellisuudeksi. sen jälkeen seuraavana päivänä mä hyppäsin laivan kyytiin lähes tuntemattomassa seurassa, vietin erikoisen yön laivassa ja saavuin tukholmaan ja ihan tajuttoman hellepäivän päätteeksi todistin sen, kuinka edellä mainitun bändin basisti vittuuntuu ja heittää mikkiständisä yleisöön.

toisinsanoen, tähän biisiin tiivistyy toistaseks parhaimman kesän muistot.

niiden elokuisten päivien jälkeen koulua kun oli mennyt ehkä hikiseen kuukausi, ilmotti dirut euroopan kiertueesta ja marraskuun neljäs ja viides päivä kuluisivat niiden osalta tavastialla. oli niin vitunmoinen stressi ja paniikki meneillään siihen asti, että sai ne liput, jotka myytiin loppuun parissa minuutissa. oli hyvä olla ehkä kaks päivää, kun se stressi, paniikki ja ahdistus alko uudestaan, kunnes marraskuun alussa oltiin ihan räjähtämispisteessä.

kolmannen päivän vaihtuessa neljänneks, seisoin narmon, viivin, ryon ja heinin kanssa tennarin mäkkärin kulmalla aika priceless ilme kasvoilla tuijottaen dirujen kitaristia, kädessä oli mäkkärin tarjotin ja juustohampurilainen. vaikka se yö tuli vietettyä ulkona ja oli kylmä, oli se paras yö ikinä.

puhumattakaan siitä, kun tunnit vaan kulu ja kaikki toimi ja seiso siinä tavastian eturivissä. se kun jo kolmannen kerran näki äijät lavalla ja reilu seittemänsadan ihmisen massa painautu vasten ja laulo so i can't live ja ..... ei vittu. encore alkoi drain awaylla ja kaorun machoilu ja omat kyyneleet ja se koko paska, johon mä palaisin ihan milloin tahansa. silloin tuntu uskomattomalta, että seuraavana päivänä olisi vielä toinenkin tsäänssi kokea kaikki uudelleen - ja seuraavana päivänä kun seisoi siinä tismalleen samassa kohdassa eturivissä, tuntu mahdottomalta se käsittämätön tuuri. encoressa drain awayn tilalla oli kodou ja viivi lauloi korvan juuressa.

sitten se loppu ja istuin portaiden vieressä olevalla penkillä jonkun vieressä ja itkin, saana tuli halaamaan ja kaikki oli kirjaimellisesti outoa. ihan helvetin outoa, koska ei ihminen vaan voi olla niin täynnä onnellisuutta ja tunnetta ja samaan aikaan oli jo ikävä.

mä jostain syystä rakastan ihan hirveästi nostalgiaa ja muistoja, ja vaikka mun ei todellakaan pitäisi, mä leijun liian usein muistoissa. ehkä mä juuri siks oon näin apaattinen ja angstinen, kun muistelen liikaa menneitä.

asiasta viidenteen.

● COUPLE OF THINGS I NEED ●

tarviin aika kovastikin kynsilakkaa tai jotain tärpättiä, koska kuten kuvasta näkee, mulla on kynnet aivan järkyttävässä kunnossa. mun täytyisi joko lakata tohon päälle tai tosiaan koittaa poistaa noi liat jollain tärpätillä. kyseessä kun on siis tosiaan ihan vain puhdasta hiusväriä, eikä mitään sen likaisempaa. pitäisi kai opetella käyttään niitä hanskoja mitä värien mukana tulee, mutta ilman niitä on kuitenkin huomattavasti hepompaa värjätä.

uusi levyhylly ois ihan jees, koska mulla tosiaan on tila taas vaihteeksi loppunut. en osaa sanoa, mikä levyjen ostamisessa on niin koukuttavaa, se vaan ... no, ostat yhden levyn niin ostat toisenkin. pahin - tai parhain - esimerkki on varmaan se, kun kesällä ostin yhden päivän aikana kaksitoista levyä.

joku voisi tietysti todeta, että netistä saa ilmaseks eikä vie muuta tilaa kuin koneen, mutta mähän en sille tasolle laskeudu.

uuteen levyhyllyyn liittyen, mä tarviin [ oh yes, tarvitsen ] muutamat levyt.

tämä on niin pakko hankkia -juttu, meinaan houkutuksen toinen osa. oon taas löytänyt vampyyreiden ja kirjojen loiston ja houkutus on pure love.

uudet kengät ja pian. haluaisin valkoset tai punaset converset, mutta talveks taidan kuitenkin hommata uggit. kunhan vaan mutsi saapuu kotiin ja tulee otollinen hetki, esittelen sille tän mun uuden innostuksen uggeihin. uggithan on aivan törkeen cooleja, vaikka ne noin niinkun periaatteessa onkin ihan helvetin rumia. en siltikään pysty vastustaan niitä ja mähän vielä jostain hommaan ne, uhmaten heinosen mielipidettä niistä.

uudet shampoot ja hoitoaineet. oon käynyt läpi kymmeniä eri shampoomerkkejä, mutta mikään ei toimi. ei edes tigin catwalkit, joita mä tällä hetkellä käytän ja joita niin kovasti ylistetään. en oikein tiedä mikä tää mun hiuslaatuni on, kun mikään ei toimi, ei sitten mikään.

en kyllä ihan varmasti enää osta axe vicea, kokeilen tän loputtua jotain ihan uutta; axe as irresistible as chocolate tarttuu seuraavaksi mukaan. mulla on joku fiksaatio kaikkeen miehiseen, jos nainen käyttää sitä / niitä, ja siks mä itekin tykkään suihkutella miesten axeja mieluummin kuin jotain kukkaistuoksuja.

ja siinä kaikki tältä päivää.

tai ainakin melkein kaikki.

ja nyt meen esim syömään.